Suloisinta Rakkaudessa on hänen myrskyisyytensä;
Hänen syvin syöverinsä on hänen kaunein muotonsa;
Eksyminen häneen on saapumista;
Nääntyä hänen vuokseen on syödä ja maistaa;
Epätoivossaan on hänen varmuutensa;
Hänen pahin haavoituksensa on kaiken parannus;
Kuihtuminen hänen vuokseen on kukoistamista;
Hänen piiloutumisensa on löytymistä kaiken aikaa;
Sairaus hänen vuokseen on terveyttä;
Kätkeytyneisyydessään hän paljastuu;
Kätkemänsä hän antaa;
Sanattomuus on hänen kaunein lausumansa;
Vankeus hänessä on vapautta;
Hänen tuskallisin iskunsa on suloisin lohdutus;
Mitä hän ryöstää on lahjoista suurin;
Hänen lähtönsä on hänen paluunsa;
Hänen syvin hiljaisuutensa on hänen korkein laulunsa;
Hänen suurin raivonsa on lämpimin kiitos;
Hänen suurin uhkauksensa on puhdas uskollisuus;
Hänen murheensa on kaiken surun lievitys.

Hänen vaurautensa on kaiken puutos;
Hänen tosin uskollisuutensa tuo lankeemuksen;
Hänen korkein olemuksensa hukuttaa meidät syvyyksiin;
Hänen suuri rikkautensa suo köyhyyden;
Hänen runsautensa tulee olemaan vararikkomme;
Hänen hellä hoivansa syventää haavojamme;
Yhteys häneen tuo kuoleman uudelleen ja uudelleen;
Hänen pöytänsä on nälkä; hänen tietonsa erehdys;
Viettelys on hänen koulukuntansa tapa;
Kohtaamiset hänen kanssaan ovat julmia myrskyjä;
Lepo hänessä on saavuttamaton;
Hänen ilmestyksensä on täysi piiloutuminen;
Hänen lahjansa ovat varkauksia;
Hänen lupauksensa kaikki viettelyksiä;
Hänen koristeensa ovat riisumista;
Hänen totuutensa ovat kaikki petosta;
Monelle hänen vakuutuksensa näyttää valheelta –
Tämä on todiste, joka totisesti
Ja aina kuuluu minulle, tai kelle hyvänsä,
Jolle Rakkaus on usein näyttänyt
Ihmeitä joiden vuoksi häntä pilkattiin.

Sen jälkeen kun hän ensi kertaa teki minulle näitä kujeita,
Ja olin punninnut hänen tapojaan,
Kävin työhön täysin eri tavalla,
En enää harhautuneena
Hänen uhkistaan ja lupauksistaan.

Tulen kuulumaan hänelle, missä hyvänsä hän onkin,
Armollinen tai armoton; minulle se on yhtä ja samaa!